Muutamia viikkoja sitten aamulla herättyäni oli puhelimessa jo valmiiksi numero, johon en ollut vastannut.
Numero oli vanhimman tyttäreni poikaystävän, Tomin, joten soitin siihen samantein sydän vähän pamppaillenkin, että mitä nyt. Sain hänet onneksi heti kiinni ja selvisi, että kyse oli auto-ongelmista. Hän oli menossa sukelluskurssille Turusta Lohjalle ja auto (Jeep Grand Cherokee 3,0 GRD 2008) oli sammunut Salon moottoritiellä yllättäen kesken ajon. Hinausauto oli jo tilattu ja tulossakin, mutta nyt pitäisi päättää mihin hinuri veisi sammuneen Jeepin.
Kyselin millaisia oireita autossa oli nyt ja oli ollut ennen sammumista. Ei kuulemma mitään erityistä. Ei merkkivaloja eikä muutakaan. Kysyin, oliko hän koettanut startata uudestaan. Oli, muttei vaan käynnistynyt.
Pohdin siinä mielessäni ja osittain äänenkin puhuen, että tähän isäni omistamaan noin 240 000 km ajettuun autoon oli vaihdettu kaikki oleelliset huolto-osat valmistajan huolto-ohjelmien mukaisesti, joten mikähän ihme siinä voisi olla… Tuntui jotenkin merkilliseltä, että Mersun valmistama diesel-kone sammuisi kesken ajon.
No joo – onhan tämän päivän autoissa sähköäkin mukana ohjaamassa erilaisia järjestelmiä, jotka taas ohjaavat erilaisia toimintoja. Jos vaikka jännitteet ovat liian alhaisia, niin ei se enää riitäkään täyteen toimivuuteen jne. Käyttövarmuuden vuoksi olinkin juuri noin kuukausi aiemmin akun mitannut ja todennut alitehoiseksi ja vaihtanut uuteen. Eli uusi akku oli jo käytössä ja tukena sähkölaitteille.
Takaisin sen hetken pulmaan: se ei siis käynnistynyt, hinausauto tulossa ja piti ilmoittaa, minne hinuri Jeepin vie. ”No – tuokaa suoraan Alastarolle, niin ehdin sinne jokseenkin samaan aikaan ja katsotaan sitten, mitä tehdään”, totesin Tomille.
Tomi, Jeep ja hinuri olivat tunnin kuluttua Alastarolla. Jeep alas hinurilta ja korjaamoon sisälle .
Käänsin Jeepin virta-avaimesta. Auto käynnistyi ja jäi heti käymään täysin normaalisti. Sammutin auton myös normaalisti avaimella.
Tomin ilme oli hämmästynyt – niin kuin minunkin.
Hinuri lähti.
Meidän mekaanikot laittoivat testerit kiinni ja samantien oli vika selvillä: kampiakselin asentotunnistin. Eli toimi kylmänä, muttei lämpimänä.
Samantyyppinen vikakokemus ei ollut vielä täysin haihtunut mielestäni kesäisestä päivästä – jostain noin 15 vuoden takaa – kun yritin ajaa Bodensee-järven pohjoispuolelta ostamani Jaguar XJS V12 roadsterin suoraan Suomen Turkua kohti. Lähes kokonainen päivä meni ruuhkaisessa Saksassa, ennen kuin uskoin, ettei sitä autoa kannattanut ajamalla Suomeen yrittää tuoda. Autolla pystyi ajamaan yhtäjaksoisesti aina noin 15 minuuttia, jonka jälkeen seurasi yli puolen tunnin jäähdyttely, ennen kuin se taas käynnistyi ja toimi ehkä seuraavat 15 minuuttia. Jaa että tiesikö myyjä asiasta? Kertomansa mukaan ei! Tietenkään ei.
Takaisin Jeeppiin ja käsillä olevaan tilanteeseen.
Eli sama vika – kampiakselin asentotunnistin – 35 euron muoviosa, pysäytti dieselauton kesken ajon. Vaihdettiin uuteen ja on nyt toiminut tähän asti moitteetta.
Kyseinen osa on sellaisessa paikassa, ettei sitä millään pysty vaihtamaan helposti tien päällä kummastakaan autosta .
Niin että mitäkö mietin? Mietinpähän vaan niitä insinöörejä, testikilometrejä ja vaivaa, jota nerot, mekaanikot, tuotekehittäjät ym. näkivät vuosikymmenien ajan kehittäessään itsesytytykseen perustuvaa dieselmoottoria, jonka kantoideana oli juurikin moottorin käynnin varmistaminen kaikissa mahdollisissa olosuhteissa – tarvittaessa montaa kertaa maapallon ympäri – mistään sytytys- ja virtalaitteista piittaamatta.
Muistaakseni Stutgartista löytyy katukin nimeltä Rudolf Diesel Strasse. Mitähän nuo kaikki äsken mainitut ”dieselpuuhamiehet” ja edellä mainitun katunimialoitteen tekijät ajattelisivat tuosta 35 euron muoviosasta ja sen vaikutuksista heidän keksintöönsä? Kysyisivät varmaan ainakin:”Ette sitten huomanneet varmistaa mitenkään sitä moottorin käyntiä, jota hiottiin ja testattiin äärimäisen luotettavaksi vuosikymmeniä?” ”Joo, kyllä me ruvettiin sitä miettimään, mutta sittten seuraavaksi piti laittaa pari anturia lisää ja nyt niitä laitetaan joka vuosi uusia, eikä me ei enää mitenkään keritä testaamaan, kun talousosasto on kieltäny ja sanonut, että on parempi, kun asiakkaat testaavat itse, että tulee halvemmaksi, kun kilpailu on niin kova…”
Esimerkkinä siitä alunperin suunnitellusta, kestävästä dieselkoneesta mainittakoon:
Irakilainen taksikuski ajoi omalla dieselmersullaan vm 1970 ( W115 ) yli 2 miljoonaa kilometriä ilman mainittavia ongelmia. Mersun tehdasmuseo Stuttgartissa taltioi hänen autonsa noin 15 vuotta sitten ja antoi uuden tilalle.
Niin.
Mitenkähän se nyt sitten olikaan sen paljon puhutun kestävän kehityksen laita?
Risto
Leave a Comments