Sold – Rover 3500 1971

Myyty / Sold / Rover

• hyvin alkuperäinen
• hyvin dokumentoitu
• ajomäärä 111940 km
• alkuperäinen huoltokirja

• very original
• well documented
• mileage 111940 km
• original service book

Story

Rover 3500:n BNX-294 vm 1971 omistaja Esko Taulaniemi oli sielultaan enemmän tai vähemmän Britti.

Vuonna 1951 valmistuneena lääkärinä hän lähti vuonna 1965 perehtymään verisuonikirurgiaan Lontooseen. Hänellä oli Tampereen Klassillisessa lyseossa,  kielinä latina ja saksa – ei englantia. Latinan avulla hän pärjäsi koulutuksessa Englannin sairaalassa.

Mutta tuolla reissulla Iso-Britannia jäi jotenkin hänen sieluunsa. Brittiverta oli jo kertynyt 50-luvulla myös Armstrongin ja Bentleyn omistusten myötä. Siksi hän osti vuonna 1972 vuoden vanhan 3.5-litraisen Roverin ystävältään Kuljetus Viinikka Oy:n toimitusjohtajalta. Eskon vaimo oli kauhuissaan kalliin auton ostosta.

Omistaja suoritti Roverin sisäänajon todella tarkasti. Sisäänajon kattonopeutta ei milloinkaan ylitetty. Kun tuolloin isolla tiellä Moskvitsh ohitti Roverin, totesi Esko takapenkillä istuneille kolmelle tyttärelleen: ”Mossekuskin tähtihetki.” Näitä tyttäriä ei muuten milloinkaan päästetty ajamaan Roveria.

Tamperelaiset lääkärit ja hoitajat tunsivat kirurgi Taulaniemen käden jäljen hänen parsimistaan leikkaushaavoista. Tunnettiin Taulaniemen tikit. Niin tarkasti ne oli tehty. Samalla tarkkuudella hän hoiti niin Roveria kuin tuhansia potilaitaan. Hän lienee tehnyt eniten Suomessa aortan verisuoniproteesileikkauksia, yli 2000. Jo 50-luvulla hän oli nuorena lääkärinä Suomenlahdella miinanraivauksessa, mistä saattaa olla kehittynyt hänen rauhallisuutensa ja tarkkuutensa. Potilaiden ja autojen kanssa. Eskolla oli jo ennestään kokemusta sodasta, koska koko hänen koululuokkansa lähti vapaaehtoisena sotaan kesken viimeistä kouluvuotta.

Joskus Rover nähtiin hänen kesäpaikkansa Teiskon hiekkateillä viilettävän 160 km/h, kun hänet oli hälytetty hätäleikkaukseen silloiseen Tampereen Keskussairaalaan. Muuten Rover oli vain juhla-auto, hänen silloisen käyttöautonsa, Volvo Amazonin rinnalla.

70-luvulla ja myöhemminkään ei ollut hätä, kun Roveriin hankittiin varaosia, aina Englannista. Ei ollut internetiä, mutta oli luotetut korjaajat, jotka osasivat hankkia osia.

Erään kerran Esko T. vei autonsa luottokorjaajansa sijasta isoon merkkihuoltoon. Kun korjaaja kysyi, mistä konepelti avataan, käynnisti Esko samantien autonsa V8-moottorin ja kaasutti pois paikalta.

Rover oli myöhemmin pitkään kesäauto. Esko ajeli sillä yhä vähemmän, mutta se kuitenkin pidettiin sitkeästi Teiskon kesämökin tallissa. Omistaja ajeli sillä muutaman kerran vuodessa kaupunkiin, huoltoon ja katsastukseen. Katsastuksessa hän halusi aina olla itse läsnä.

Eskon pitämästä Roverin huoltokirjasta näkyy hänen omien merkintöjensä kautta kuinka tarkka hän oli. Kuinka monessa 52-vuotiaassa autossa on säilynyt alkuperäinen huoltokirja?

Kun Eskon voimat alkoivat hiipua 90-ikävuoden jälkeen, oli Rover usein saunakeskusteluissa mukana. Toisinaan vävypoika lauteilla kysyi voisiko autoa kokeilla, vastauksena oli yleensä muminaa. Vasta liki 30 vuoden ja lukuisten vakuuttelujen jälkeen, että Rover kaipaa maantietä ja siinä samalla voitelua, käänsi se omistajan pään ja vävy pääsi punaiselle nahkapenkille ratin taakse pariksi vuodeksi. Siis auton melkein kolmas omistaja.